No niin, aloitin siis blogin. Lähinnä itselleni, että pidän vähän kirjaa siitä, mitä olen tehnyt. Vielä eilispäivänä kirjoitin pro ana-blogia, nyt olen vakaasti päättänyt päästä eroon tästä vitun anoreksiasta. Vähän anoreksia-taustaa: en ole ollut joidenkin mittakaavassa pitkään sairaana. Mun painoindeksi oli siinä 24 tuntumassa, nyt se on 21. Liian laihaksi en ole ehtinyt laihtua, onneksi, koska huomasin olevani sairas melko pian ja pystyin puuttumaan siihen.  Olen yrittänyt laihduttaa jo noin 10-vuotiaasta lähtien, eli kaikki ei tosiaankaan ole mulla kotona. Tossa joulun paikkeilla olin niinkin pahasti anoreksian kourissa, että söin päivässä omenan. Lopulta piti alkaa syömään enemmän, kun kädet tärisi niin paljon, etten pystynyt esim. kirjoittamaan. Tuli vähän parempi kausi. Sitten jälleen asiat muuttuivat huonoksi, ja aloin pihtaamaan syömistä liiallisesti. Jätin aterioita välistä, tein tiukkoja sääntöjä syömisen suhteen, menin paniikkiin jos piti juoda lasi limsaa.

Nyt mä olen kuitenkin tajunnut, etten mä voi jatkaa näin. Multa irtoaa tuppoja hiuksia, palelen koko ajan, saan mustelmia tyyliin kosketuksesta ja tää anoreksia aiheuttaa myös lievää masennusta ja sellasta pahaa oloa. En halua enää tuntea itseäni mielisairaaksi. Ei kukaan halua. Enkä halua enää elää siinä maailmassa missä on vain liikunta, kalorit ja läski. Haluan normaalin elämän.

Eilisen hirvittävän itkukohtauksen jälkeen (tuntui ahdistavalta lopettaa pro anailu) päätin tänään jäädä kotiin, vain tunnustelemaan, mitä tapahtuu, kun syön normisti. Söin nyt aamupalaksi kunnolla mysliä, katsotaan miten tämä päivä jatkuu. Joka tapauksessa olen niin onnellinen, että mulla on alkanut mennä paremmin :) Ja, onnea leijonat <3