Tänään sitten menin kouluun ja aattelin et vedänpä kouluruokaa. Kun tuli ruokailun aika, mä en mennyt syömään. Selitin taas jotain paskaa mun ystäville, ja nekin jätti sit syömättä... huoh... mä en voinut. Ja olin viel tyytyväinen, että EN ollut menny syömään. Vaikka mähän haluan alkaa syömään terveellisesti ja riittävästi! Tulin äsken kotiin ja söin sitten oikeen kunnolla syödäkseni samalla kouluruoan puuttumisesta saamatta jääneet kalorit että välipalan, ja sitten tuli hirvee olo. Aloin miettimään mitä kaikkee söin, kattelin taas itku silmässä keittiössä ruokien kalorimääriä. Vaikka juuri tosta mun pitäs päästä irti. 

Tietenkin mulla tulee joskus vielä repsahduksia tohon anorektiseen meininkiin, en mä odottanut että noin isosta asiasta voi ihan tolleen vaan päästää irti, anoreksia kumminkin valtaa koko sun mieles sillon kun olet sairas. Mä tiesin että tulee noita hetkiä millon en halua syödä, mut mun vaan pitäs. Oon pikkuhiljaa alkanut miettimään, et mitä mä teen jos tilanne ei parannukaan. Et hankinko apua. Kai se olis mentävä terkkarin juttusille ja sitä kautta sitten jatkaa. Mut ei vielä, mä aion odotella ja katsoa että mitä tapahtuu. Jos tää edi lähde tästä parempaan suuntaan, niin se on pakko hakea apua. En vaan halua, että mun vanhemmat saa tietää tästä. Ne on huomannut että mä olen laihtunut, mut kai ne vaan luulee että vähän kiinteytän. Joo, tosiaan. Ystäville voisin silleen kertoakin, mutta ei... en mä viiti, ne alkaa pitämään mua mielenvikasena. Ai niin mähän oonkin mielenvikanen. 

No mut jotain hyvää tähänkin postaukseen, mulla on huomenna viimenen koe 8D. Vihaan, vihaan kokeita, hirveet paineet niistä, ja huomenna vika. Huh. M-A-H-T-A-V-A-A. Sitten voin ottaa rennosti ja olla ilonen, kun ei oo mitään stressattavaa kuukausiin, paitsi tietenkin tää syömispaska.  Ja kuvaa inspiroi se, että pian on kesä :D <3 ihanaa.